23.1.1996
Lähes kuin plussapalloja, Viivi ponnistelee pentuja maailmaan. Yksi pennuista on eloton, mikä on tietenkin hirvittävän surullista. Mutta eläviä pentuja on jo aika läjä - ja lisää tulossa. Viimein Viivin ponnistelu on päättynyt: 9 elävää pentua! Mikä saavutus, niin hieno tyttö.
Samassa kirkas lapsen ääni hihkaisee: "Isi! Tämä elää vielä!"

10 elävää pentua ja väsynyt, mutta silmin nähden suoritukseensa äärimmäisen tyytyväinen emo.

30.11.2007
Pidän Roosan päätä sylissäni. Sen hengitys on hidasta ja vaivalloista. Sen silmät ovat lasittuneet. Se ei enää pidä kiinni elämästä. Se ei enää edes tunnu Roosalta, vaan joltakin... joltakin kuorelta. Liikkumaton ruumis tuntuu käteenkin niin kovin kylmältä.

"Ei näin! Ei nyt! Ei tällä tavoin!" Tiesin, että Roosan aika oli lopussa. Menettäisin sen. Mutta hitto vieköön en kyllä anna sen tapahtua näin jos pystyn jotenkin asiaan vaikuttamaan. Mä en anna Roosan kuolla syliini näin. En.

Ja kaiken sen surun, pelon, kauhun keskellä taistelin. Ja vaadin Roosaakin taistelemaan. Näin tämä taru ei tulisi loppumaan - ei todellakaan. Me ollaan voitettu pahempiakin vastoinkäymisiä kuin yksi pahuksen viikatemies.

Ja me voitettiin. Roosa voitti.

Toki tiesin, että siitä päivästä lähtien jokainen päivä piti voittaa uudestaan. "Kyse on viikoista, korkeintaan kuukausista" sanoi eläinlääkäri.

Niitä viikkoja tuli 105. 24 kuukautta.

9.12.2009
Kahdelta käymme noutamassa Roosan kanssa päivän postit. Se haistelee ja mennä tössyttää tyylilleen uskollisena. Tuntuu nauttivan kuivasta kelistä. Neljän maissa hätistelen sitä pois jääkaapin edestä ja se siirtyy sohvalle makaamaan.Viideltä on Roosan ruoka aika. Kuulo ja vauhti tuntuu aina palautuvan kun ruuasta on kyse - ja nytkin se pinkaisee kupilleen kuin aropupu.

Klo 18.10 Roosa putoaa keittiön lattialle. Koitan nostaa sitä. Ei nouse. Kannan sen patjalleen, pois kylmältä lattialta. Silitän sitä hiljaa. Roosa nousee ja kävelee tarkistamaan ruokakuppinsa. Valitsen eläinlääkärin numeron.

Roosa kävelee keittiössä. "Milloin haluaisitte tulla?" kysyy hoitaja. Roosa lysähtää pöydän alle. "Nyt." vastaan hoitajan kysymykseen.

Matkalla Toijalaan Roosa nousee autossa istumaan aina kun vauhti hiljenee. Niin Roosamaista - se tarkkailee reittiä. Perillä se istuu auton perässä tarkkana kuin tikka, mutta seisomaan ei nouse. Silittelen sitä hetken ennen kuin kannan sen sisälle.

Pääsemme vastaanotto huoneeseen välittömästi. Lasken Roosan lattialle ja se lähtee uteliaana tutkimaan huonetta. Haistelee ja katselee. Silmät välkkyvät innostuneesti. Se ei tunnu jännittävän mitään. ei läähätä, ei tärise, ei luimuile. Etsii nameja ja tulee luokseni rapsutettavaksi.Rauhoittavaa vastaan Roosa taistelee hetken ennen nukahtamista. Se hengittää hyvin hiljaa. Silittelen ja kerron kuinka taitava tyttö se onkaan. Kuinka hienosti kaikki menee. Juttelen oravista ja uimisesta.
Hoitaja kysyy voiko jalasta ajaa hieman karvaa kanyylin laiton helpottamiseksi. Tietysti voi. Ei tässä ole mihinkään näyttelyihin menossa.

Kello 19.33 eläinlääkäri toteaa ettei Roosan sydän lyö enää. Tiesin sen ilman lääkärin toteamustakin.

Hei-hei Roosa! Hyvää matkaa. Rakastan sinua aina.
-mamma -


Roosa ensimmäisissä kisoissaan kauan, kauan, kauan sitten. Ja koska ko. tapahtumasta on niin kauan aikaa, kerrottakoon että ei, Roosa ei ole suorittamassa tuota hyppyä väärään suuntaan - siihen ajanlaskun aikaan ei vain vielä ollut sähköisiä ajanottolaitteita ja oli vallan tavallista että lähtö ja maali hyppy oli sama . Pala agilitynhistoriaa teille tässä siis Roosan tarjoilemana.

Ooh you make me live
Whatever this world can give to me
It's you you're all I see
Ooo you make me live now honey
Ooo you make me live

Ooh you're the best friend that I ever had
I've been with you such a long time
You're my sunshine and I want you to know
That my feelings are true
I really love you
Oh you're my best friend

Ooo you make me live

Ooh I've been wandering round
But I still come back to you
In rain or shine
You've stood by me, girl
I'm happy, happy at home
You're my best friend

Ooo you make me live
Whenever this world is cruel to me
I got you to help me forgive
Ooo you make me live now honey
Ooo you make me live

You're the first one
When things turn out bad
You know I'll never be lonely
You're my only one
And I love the things
I really love the things that you do
You're my best friend

Ooo you make me live

I'm happy at home
You're my best friend
Oh ya
Oh you're my best friend
Ooo you make me live
You you're my best friend.

-John Deacon-

Roosa mummulla todettiin vaikea ja vakava sairaus syksyllä 2007 - sairaus etenee agressiivisesti iäkkäillä koirilla joten elinaika ennuste oli muutamia kuukausia... 

 

Diagnoosista on nyt aikaa lähes 1,5 vuotta - ja perjantaina juhlittiin Roosan 13 vuotis synttäreitä :) Kuulo on mennyt kokonaan ja 15 km lenkki on jo liian pitkä mutta muuten meno on kokolailla samanlaista kuin... noh, 13 vuotta sitten ;)

 

 

Ooh you make me live
Whatever this world can give to me
It's you you're all I see
Ooo you make me live now honey
Ooo you make me live

Ooh you're the best friend that I ever had
I've been with you such a long time
You're my sunshine...

- John Deacon  (Queen) -


Onnittelut Roosalle,
päivänsäteelleni ja parhaalle ystävälleni

- mami & lauma -

 

 

Perjantaina kipaistiin taas hallilla treenaamassa Hipp-Liisan kanssa ja SLP pääsi mukaan "sparraajaksi" (Hip kun on niin kovin hidas ja vetämätön että se tarvitsee aina lisä kiihdykettä jotta kulkisi ;p :p )

Pookkeli oli tohkeissaan: hallin pihalla armotonta mekastusta: "wouwouwou mä meen kohta akiliitoo!!" :) :)  Lämppäreiden jälkeen kun päästiin halliin, pookkeli rymisteli suoraan ovelta puomille :) :)

Saivat juoksennella Hipiäisen kanssa sen aikaa kun vaihdoin varusteita ja rakensin rataa ja ralli oli melkoista. SLP juoksutti Hipardia tosissaan, välillä painui putkeen, välillä surffaili puomin alitse, kerran ne painoivat tandemina jopa A:lle. Ja kun hallissa oli kerta se yksi rimallinen aita valmiina, niin sen yli piti mennä joka kierroksella :)

No, ei homma pelkäksi juoksenteluksi jäänyt, tehtiin pari ihan oikeaa rataakin. Helppoja pätkiä, ei mitään hinkkaamista. Ekaksi numeraalit 1-17 kontakteilta palkkailen. Meni ihan jees, varsinkin 8 aidan twisti oli makee :)  Ekan kierroksen lopuksi rata numeraalit 31-47 kokonaisena ja tietty nollalla läpi :)

Pienen tauon jälkeen otettiin vielä pätkä kun pookkeli tuntui olevan sitä mieltä että ei tuo nyt mihinkään riitä. Joten otettiin eka pätkä, 1-17 kisamaisena ratana. Ja tietty nollalla läpi ja tosi hienosti. Kontaktitikin oli niin kauniit ettei tosikaan :)

Kiva päivä :)

Vuoden 2008 viimeisenä päivänä SLP pääsi Hippa-Liisan mukaan hallille ja ottamaan agiliitoa piiiiiiitkästä, piiiiiiitkästä aikaan. SLP:n äänestä päätellen aivan liian pitkästä aikaa :)

Pari helppoa "rataa2 rykäistiin, numeraalit 1-11 ja 31-41. Ihan hauska oli pookkelin kanssa mennä pitkästä aikaa, vaikka onhan se Hipardiin verrattuna tosi hidas. Hyvin kääntyi kyllä ja kun vaan tennarin pohjat vilkkui niin vauhtiakin tuli hienosti. Ja mikä oli hienointa, SLP pysyi radalla tosi hiljaisena :)

Erikseen otettiin vielä putkea ja SLP itse ei suostunut lopettamaan treenaamista ennen kuin oli päässyt puomille :) Hassu pookkeli :)

Ähää... koirista täällä vain kerrotaan ;) Hyi teitä pervot!

Huomasin Hipiäisen jäljiltä sohvalla sellaisen mustan maton. Koiran karvoista tehdyn. Ja toden totta: pienellä on menossa karvan lähtö! Tuo Hippa-Liisan karvan ajo on pystisuuntautuneelle aina niin ihmeellinen asia... siis kun silloinkin kun hipistä lähtee -muka- paljon karvaa, niin eihän siitä oikeasti irtoa mitään. Kun on niin tottunut siihen että sitten kun karvaa koirasta lähtee niin sitä sit kans lähtee! Leijailee joka puolella ja 10 metrin säteellä koirasta ollessaan on syytä varustautua hengityssuojaimin. Karvoja on kaikkialla, puiden oksillakin ja niitä roikkuu koirsta laajoina "laattoina" ja tupsuja pyörii lattioilla aivan kuin jonkun hirvittävän taistelun jäljiltä.

Hip jättää sievän ringin makuupaikalleen ja sit kun sen kerran harjaa... mihin menee aikaa noin 30 min, niin se oli siinnä. Taas mennään puoli vuotta ilman mitään. Kyllä BeeCee on kiva :)

No, SLP:stä on roikkunut jonkun verran tupsuja joten otin käsittelyyn myös sen. SLP:n kanssa on oikeastaan vähän sama homma kuin Hipiäisen: en vaan tajua että sillähän onkin karvanlähtö. SLP:n karva on niin lyhyttä että kun ei se roiku sellaisina "laattoina" koiran kropassa. Ja itseasiassa se ei juuri edes leijaile ilmassa koska se on niin tiivistä.

Ja tiivistä se oli tälläkin kertaa... ensimmäinen puoli tuntia meni siihen että kun kamman iski kiinni karvaan, sitä sai aina 10 minuuttia nyhtää turkista irti. Pookkelin karva on niin käsittämättömän tiheää vaikka tosiaan on hyvin lyhyttä. Reilu tunti meni kunnes kampa alkoi liukua vaivatta turkin sisällä ja "tupsut" hävitä. Samalla häipyi jotakuinkin 4 cm SLP:n ympärysmittaa :o :o

Kalima ei ole aloittanut karvanajoa joten sitä odotellaan vielä... sen sijaan vuorossa oli todellinen "Hard Core nakuilu" - tehtävä johon kuka tahansa ei pystykään, rankempaa kuin maratoni, vaarallisempaa kuin surman ajo... päätin ottaa härkää sarvista ja harjata.... ROOSAN.

Urhoollisesti nousin pimeyden voimia vastaan pelkän kamman avulla.

Ja sitä karvaa tuli ja tuli ja tuli ja... tuli. Sitä irtosi kämmenen kokoisina laattoina. Pelkästään yhdestä etujalasta lähti reilu nyrkillinen karvaa, hännästä saati "villahousuista" tai kauluksesta puhumattakaan. :o Mä en tajua mistä se repii tuollaisen karvan :o :o Karvaa oli hetkessä silmät, suu, korvat ja nenä täynnä mutta periksi ei annettu.

Reilun kahden tunnin puurtamisen jälkeen Roosalla alkoi olla mitta täynnä tätä lajia joten tuumin että jatketaan huomenna. Pahimmat laatat oli nyhdetty irti mutta silti sitä karvaa vain riitti ja riitti. Vaan kyllä kannatti taistelu :) (vaikkei sota vielä olekaan ohi) Jo tuon jälkeen sai huomata että a) Roosa onkin oikeasti musta-valkoinen eikä sellainen tasaisen harmaa ja b) sehän onkin koira! sillä on runko, neljä jalkaa, häntä, kaula ja pää. Eiliseen asti Roosa muistutti harmaata karva palloa ilman mitään ulokkeita (no, korvat juuri ja juuri erottuivat muusta massasta). Samalla mummu sai pika dieetin... se ympärysmitta kapeni likimain 10 senttiä :o :o :o

Harjaamisesta vielä... kyllä tuon Roosan maihinnousun tuoksinassa tuumasin että ei ole kamman voittanutta... Alku syksystä sain Saijalta lainaan (kiitos Saija) tän ihme vekottimen nimeltä Furminaattroi jota mummeleihin ja SLP:hen testailtiin. Ja joo, kyllä se karvaa kovasti irrotti mutta teki sen aivan käsittämättömän sähköiseksi :( Tuommoiset määrät mitä meidänkin pystkisistä lähtee... jos se on sähköistä niin sehän leijailee ihan joka puolelle! Ei voi harjata ilman hengityssuojainta ja suojalaseja! Kammalla karvan pöllyäminen on vähäisempää, kampaaminen ei ole yhtä tehokasta mutta eipähän tule kuoltua astmakohtaukseen kesken harjaamisen ;)

BOT-alusta näyttääpi olevan kovassa huudossa varsinkin Roosalle. Myös Hippa-Liisa ja SLP siitä pitävät, Kalima ei ihan niin ole viihtynyt vaikka välillä käy sekin kyllä alustan päällä loikoilemassa.

Hipin, tai lähinnä tyttöjen, loimi oli kyllä kans nappi valinta: sama loimi mahtuu kaikille kolmelle typykälle. No, minähän tämän kyllä tiesin, mutta tosiaan... pari viikkoa Annen kanssa oli just puhetta siitä kuinka Toivo näyttää isommalta kuin oikeasti onkaan... sama homma vähän Roosan ja Kalin kanssa. Nehän näyttävät Hipin rinnalla aivan jättiläisiltä. Kuitenkin... Roosa on oikeastaan lähes samankokoinen kuin Hip, paitsi että se on eri mallinen ja massavampi. Kalima sen sijaan on kyllä 5 senttiä korkeampi mutta sille meni loimi jopa Hipardin vyötärösäädöillä :o Ja neitojen "strategiset" mitat siis: Roosa n. 50/16, Kalima 55/16, Hipardi 50/14. Selän pituus kaikilla noin 51 senttiä. Ja niin eri mallisia koira tulee noinkin pienillä eroilla.

Lauantaina ohjaaja pyörähti WALATin pikkareissa viettämässä "perinteistä" pikkaria ;o ;o Oli kyllä "perinteiset" sanan varsinaisessa merkityksessä, ja aika monella ;o Aivan kuin "Wanhoina hyvinä aikoina" - on kyllä ollut ilo huomata kuinka Wanha WALATin henki on noussut uuteen kukoistukseensa kuluneen vuoden aikana!

Perinteitä kunnioittaen ohjaaja sai siis olla myös palkintojenjako rivissä useampaan kertaan, kiitos siitä kuuluu erityisesti SLP:lle ja Hippa-Liisa Ampiaiselle :)

SLP:n kanssa ei enää kuluneena kautena ole juurikaan kisailtu, mutta näemmä riittävästi siltikin ja vähäiset tulokset ovat puhuneet puolestaan. Näin sai siis SLP:n "jäähyväiskiertue" arvoisensa päätöksen kun pookkeli pokkasi WALAT ry:n Vuoden MAXI Agilitykoira kisassa itselleen sijan 3.

Maxi-koirien voiton vei ansaitusti Teega & Venla jotka esittivät kesänaikana upeaa työtä ja kauden kruunasi nousu 2-luokaan, ja toiselle sijalle ylis SLP:n "pikkusisko" Hipardi-Gepardi. Lisäksi Hipsu palkittiin WALAT ry:n Vuoden Agility-Luppauksena kera hienon kiertopalkinnon, pytyn ja diplomin.

Keskiviikkona piipahdin maneesille koutsaamaan Kataa ja Takkua, lähinnä Kataa ;) SLP pääsi mukaan ja sai tehdä pienen radan pätkän. Selvästi sillä oli asennetta enemmän kuin viime viikolla, mutta joo... kyl se näkyy ettei olla treenattu. Vien SLP:tä liian "hipiäisesti" ja se aiheuttaa sille epävarmuutta -> kuuluu haukkumisena ja näkyy pitkinä kaarteina, mutta pääasiassa pookkeli meni tosi pätevästi. Raskas se on kyllä viedä Hipiin verrattuna, mutta on se kyllä taitava!! Renkaalle irtosi aivan tajuttoman kaukaa sivuun  ja takaa kierrot on sillä kyllä tosi tiukkoja ja nopeita.

Keskiviikkona SLP pääsi maneesille treenailemaan hieman "rataharkkaa". Saija oli kehitellyt pari pientä pätkää ja niitä sitten SLP:kin höntsytteli menemään. Hyvin se kyllä kääntyy, ei voi muuta todeta, ja puomin kontaktit oli todella hienoja ja tarkkoja. Mutta on se kyllä Hipiin verrattuna niin hidas ja kankea ;) Täytyy kyllä oikein ihmletellä kuinka sairaan hienosti se kääntyy kun ottaa huomioon millainen "norsu" SLP kuitenkin on :o :o

Ekaksi otettiin kuvio 1-10. Lähtö oli mateleva, mutta välistä työntö toimi komeesti. Putkelle tein edessä leikkauksen ja piti työntää seuraavalle aidalle mutta en jaksanut juosta (ohjaajakin huonossa vireessä) joten en ehtinyt. Toinen kerta sit "normisti" eli putken vasenta puolta ja valssi 8-9 ja 9-10. Hyvät valssit tuli, ei valunut :)

Sit 21-31, alku sama ja valssi 23-24 väliin ja "ulkorataa" suora. Edestä kääntö 26 aidalle ja lähetys putkeen. Yllättävän hyvin SLP nykyään nuo edestä käännöt kyllä lukee, mutta ei, ei ne sen kanssa mitään nopeita vaihtoehtoja ole. Loppuhan siis ihan sama kuin edellisellä.

Kolmantena harkkana 51-60. Puomille vedätin ja takaa kiertoon 52 aidalle ja koira oikealla putkeen asti. Valssi 56 aidalle oli makee, samoin kulmaus 57 aidalle ja siitä takaa kiertoon 59 valssilla 59 ja taas valssilla puomille. Hyvä rata.

Lisäksi näytettiin Sallalle miten tehdään pois päin käännös (SLP:hän on niissä tosi pätevä) ja otettiin pujottelua erillisenä esteenä pelkiltään.

Oli ihan jees, liidellä SLP:n kanssa vähän pidempääkin "rataa" pitkästä aika, mutta pakko se on todeta... kahta en vaihda: Beetä ja Ceetä ;)

Torstaina treenailtiin tiukkoja leikkauksia. Hieman oli alkuun malttamattomuutta - itse leikkaukset meni hienosti, kesti hyvin häiriköinnin, mutta tuppasi alkuun kääntymään herkästi väärään suuntaan. SLP kestää Hipardia paremmin häiriköinnin, tai en mä tiedä "kestääkö-kestääkö" se vai johtuuko "kestäminen" vain ja ainoastaan siitä ettei se ehdi/pysty reagoimaan niin pienestä kuin Hip (luuulen eettä tässä on se syy), mutta häiriköinti tuo just tota väärään suuntaan hyppäämistä. No, alku kankeuksien jälkeen, plus se että "vein" käännöstä rautalanka versiona pidemmälle, alettiin käntymään leikkauksissa aivan oikein molempiin suuntiin :)

 

SLP on pitänyt hiukan liito lomaa ja keskittynyt muihin puuhiin joihin liittyy juokseminen ja haukkuminen ;p

Maanantaina näytettiin pookkelille vähän esteitäkin piiiiiiitkästä, piiiiiitkästä aikaa. Tehtiin leikkauksia, takaa kiertoja, valsseja ja välistä vetoja joka suuntaan. Hyvin taipui ja hyvillään tuntui laikapoika olevan myös tästä liito hommelista. Ehkä joskus keväämmällä taas kisaillaankin taasen.

Kaunis, kauniimpi, Kalima
12 vuotta ihanuutta 31.10.2008

Oh my, there you are.
I know you're not an ordinary being,
But a solitudinarian,
Oh, who got it all wrong.

You shine like a star. Oo-ooh.
If only you ever knew.
You'd go out and bloom.
Oo-ooh.
If only you ever knew.
You're very uncool, oh yeah,
And forever wonderful.
I know.

- Star - The Crash -

Sunnuntaina SLP:n kanssa kipaistiin maneesilla vetämässä pikku hyppely treenit. Teemana välistä vedot joita alkuun pienen radan yhteydessä (1-10) SLP oli tapansa mukaan mainio: täpäkkänä varttui lähdössä ja hirmuista höökiä matkaan. Kuulolla oli hyvin ja välistä vedot sekä 6 aidan takaa kierto sujui kuin leikiten :) Ihana poika :)

Toinen harkka (21-26) teemana välistä vedot toiseen suuntaan. Nämä välistä vedot eivät onnistuneet lainkaan hyvin vaan SLP haki 22 aidalta 23:selle väärään suuntaan, ei tullut välistä ei sitten millään,. Sen sijaan esim edestä kääntö 24 aidalle ja siitä paluu sujui äärettömän hienosti.

Nuo välistä vedot on mulle vaikeita tuohon suuntaan joten saattoi kyse olla ihan vaan paskasta ohjauksestakin. Mutta, näytti myös siltä ettei SLP ihan kunnolla käyttänyt vasenta etujalkaansa, liekö siellä sitten jotain? Pookkelihan teloi tuon kintun tosi pahasti pienenä poikana ja tuo "vanha sotavamma" tahtoo aina välillä vähän kummitella :( No, torstaina poika pääsee taas Elinan hoidettavaksi ja hellittäväksi syntymäpäivänsä kunniaksi :)

Iski "pakkorako" treenailla himmpasen liitoa kera SLP:n.... Laikapoika pakotti!!

Tein Hipiäisen kanssa pihalla vähän fiilistelyjä esteillä, Roosa mummu oli meidän seurana ja testaamassa Hipardin hermorakennetta ;) Välillä kun piti harjoitus keskeyttää siksi aikaa että ohjailen Roosan pois radalta tai putkesta. Roosa kun ei enää ihan "vikkelimmin" liiku ja umpikuurona sille saattaisi tuhatta ja sataa esteitä kiitävä Hip tulla vähän niin kuin "puun takaa" ;p

Laikat oli sisällä jemmassa, tai piti olla. Yks kas kuulen kuinka ulko-ovi lämähtää auki, kiitos ahkeran SLP:n ja molemmat laikat ampuu radalle hulluna :o SLP rynnistää esteille ja sukkuloi aitojen yli ja putken läpi kuin mikäkin "wannabe idän pikajuna". Hipardi perässä koittaa ottaa tolkkua estejärjestyksestä :) (ohjautui aika makeesti myös SLP:n viemänä ;D)

Mä vaan halusin laittaa silmät kiinni ja odotin kauhusta kankeana milloin joku törmää Roosaan, tai vielä pahempaa: Kaliin, sillä siitä törmäyksestä syntyy taatusti kolmas, neljäs ja viides maailmansota. Lopulta SLP rynnisti jälleen kerran putkeen, Hip vastakkaisesta suusta ja silloin laitoin silmät kiinni. No, ehjänä tuli putkesta ulos kaksi koiraa ja alkoivat jo rauhoittuakin.

Sain häädettyä laikat pois radalta varistelemalla omenapuusta omenia ja jatkettiin treenailua Hipardin kanssa. Välillä radan poikki juoksi kolme pystykorvaa ja piti vilkaista että kuinkahan monta koiraa on menossa putkeen/onko siellä jo joku valmiina mutta ei se menoa haitannut. Hip veti esteitä kuin viitamaan piru. Välillä piti koreografioita vaihtaa lennosta ettei törmätä Rooasaan tai laikaan mutta hienosti se sujui (jotain hyötyä paimennus treeneistä - pelisilmä selvästi kehittynyt :))

No, jonkin ajan kuluttua SLP sai touhusta tarpeekseen ja halusi treenata joten otettiin myös pookkelin kanssa vähän fiilistelyjä aidoilla ja putkeen lähetystä. Valsseja ja takaa kiertoja. Kaikki meni tosi makeesti, eritoten takaa kierrot oli tosi PRO (miksi nää ei voinut onnistua viime kisoissa??)

Ja näemmä on pookelilla yhtä hyvä häiriön sietokyky kuin Hipiäisellä, tai siis melkein: pookkelin radan läpi kun ei juoksennelut kuin Kalima ja Roosa. Että yksi "este" vähemmän kuin Hipiäisellä :) Pätevä poika ja oli tosi mukava sen kanssa hieman fiilistellä.

Roosa voi tällä hetkellä hyvin! On iloinen, pirteä itsensä, oikea aurinko :) Että ehkä se sittenkin oli vain pahempi venähdys tms. ja jalan kipu sai mielen Roosalta tosi matalaksi.

Sunnuntaina SLP pääsi mukaan kisailemaan ja näin ollen vietettiin melkoisen pitkä päivä Hervannassa. Hip aamulla ykkösissä ja SLP 3-luokan hyppärillä joka oli päivän viimeinen rata. Aikataulu about 1,5 tuntia myöhässä lisäski... Mutta onneksi sää suosi ja oli kiva katsella sekä 2-luokkaa että etenkin tietty kolmosen ratoja. Hyppärin tuomarina oli Jalosen Kari ja oikeasti, se rata ei ollut mitenkään vaikea.

Mutta munimaan sen pystyi kun kovasti yritti - ja mehän yritettiin :) Kaksi ekaa estettä meni niin kuin pitikin mutta en mä tiedä - SLP sai jon kun hullu raivarin kun pujotteluun vienti meni vähän pitkäksi. Jätti kepit kesken ja koko pakka levisi. Siinnä pujottelua korjatessa SLP kävi sit putkessa. En saanut sitä missään kohdin ruotuun ja koko rata oli totaali katastrofi.

Eipä olla treenattu ja se näkyy... SLP on kuiteskin aika spesiaali vietävä: sille pitää olla samaan aikaan sekä jämy että pehmeä. Ja kun ei olla treenattu on kuviot multa vähän hukassa. Eli, tästä edes joko treenataan ennen kisoja tai sit ei kisata.

Roosa-mummu piipahti torstaina "sisäpuolisissa" kuvissa näyttämässä etujalkaansa jota alkoi yllättäen ontua tiistai aamuna. Kovasti väänsimme kättä hoitajan kanssa aikaa varatessa kun tuli nämä tavanomaiset 12h syömättä jutut. Roosa kun ei oikein noin pitkää aikaa voisi syömättä olla. Mutta jos pitää rauhoittaa... Ei pidä sanoin, munuaiset vetelee viimeisiään ja ikää mittarissa riittävästi. Mutta no, Roosa oli kuitenkin syömättä 12h, yllättävän hyvin pärjäsi.

"Studioon" mentiin ja el. Ana kertoi mitä kuvataan. "No mites se tehdään kun ei ole rauhoitettu?" tivasi hoitaja. "Ei tarvitse rauhoittaa, kiltti koira", sanoi Ana. Hoitsun ilmeestä näki hänen tuumivan että jahas, tässä menee koko päivä...

Nostin Roosan pöydälle ja alettiin filmaamaan. Ja hoitsukin hoksasi että hei, tässä ei todellakaan mene yhtään sen kauemmin aikaa kuin rauhoitetun eläimen kanssakaan. Oli sitten ihan Roosan kaveria jo. ;)

Kuvat saatiin nopeasti ja kovin olivat kauniita, tietenkin, Roosahan on kaunis ;) Vähän epäpuhtautta rintarangassa ja yksi väli turhan väljä. Muuten ranka todella siisti. Vasemmassa ranteessa lievää epäpuhtautta, oikea kunnossa ja kyynärpäät & olat puhtaat molemmissa. Liki 13 vuottahan on muorilla ikää. Ei sitten ollut nivelissä vikaa - hyvä vai huono juttu, jää nähtäväksi.

Nyt Rimadyliä saaneena astuu ja käyttää "kipeää" etujalkaa. Sen sijaan välillä näyttäsi siltä että se ei tiedä missä sen takajalat sijaitsee... Muut koirat haistelevat Roosaa melko paljon. En tiedä merkkaako se mitään mutta... noin ne käyttäytyivät vuosi sitten myös. Harmittaa kun en tajunnut että oltaisiin otettu enneminkin verikokeet kuin kuvattu, sillä pahoin pelkään että se ei ole kipeä lainkaan se jalka. Sitä vaan ei ole. Ja sitä ei ole siksi kun ei ole munuaisiakaan. Oikeasti, myrkytyksestä on nyt lähes vuosi. Vuosi sitten kuviteltiin että aikaa lasketaan viikoissa, korkeintaan muutamassa kuukaudessa, ja se mikä on varmaa - ja se on aivan varmaa, että tuon ikäisellä koiralla tauti etenee aggressiivisesti. Ruoka maistuu hyvin ja ulkona tykkää käydä, jopa vähän juostakin, että ehkä tässä viikonlopun yli vielä mennään. Mutta kyllä, lähtölaskenta on takuulla menossa jo kohdassa 3-2...

Hipardin treeniryhmä, eli Walatin Waatimattomat, päättivät haastaa muut WALATin treeniryhmät epäviralliseen joukkuekilpailuun. Ja se siis käytiin perjantaina :) Vaikka ihan kaikki ryhmät eivät haasteeseen vastanneet, oli väkeä paikalla kuin Tapparan maalilla ja kisaan osallistui peräti viisi joukkuetta. Koska meidän ryhmät on melko erikokoisia, tasoisia ja kaikki ei tietty pääse paikalle oli yksinkertainen sääntö se että yksi ryhmä = yksi joukkue, mutta 4 parhaan koirakon tulos lasketaan mukaan.

Voiton vei Keskiviikon Konkarit, joilla on siis ilo ja etuoikeus järjestää joukkuekilpailu ensi vuonna :) Waatimattomat jäivät vaatimattomasti hopealle ja kolmanneksi kiisi Tonttu Torviset, eli SLP:n treeniryhmä = Marjo ja Omppu & Possu sekä seuran seniori Boris ohjaajanaan Tiina. Ja mä ja SLP tietty siis myös :) Torstain Toivot(tomat) sijalle neljä. Viidenneksi aivan mielettömällä showlla taistelivat 2 (wo)Men Show joukkue :) Aivan käsittämätöntä menoa.

Pöydät notkuivat herkuista ja juomista, siis sitä suklaata, kakkua, pullaa, sipsiä ja vaikka mitä... sitä meinaan oli!! Rata oli haastava, etukäteen julkaistu ja armottomasti treenattu (1-19 numerot). Tuomarit epäreiluja puusilmiä ja korruptio kukoisti. ;p Käytössämme oli myös reaaliaikainen tulospalvelu joka toimi paremmin kuin meidän virallisissa kisoissa ikinä (no joo, se ei ehkä ole paljoa vaadittu ;p) Ja tuloksetkin netissä vain reilu tunti kisojen jälkeen :D :D

SLP oli - tietenkin - hieno. Veti tosi makeesti ja puomin alastulot olivat molemmilla kerroilla liikuttavan hienot. Ja pujottelu oli tosi jees - on sen kanssa vaan kiva mennä. Tulokseksi SLP:lle radalta 15 joka koostui yhdestä hylystä ja kiellosta. Hylky tuli putkesta pujotteluun mentäessä - se muuttui putkesta, putkeen menoksi. Ohjasin vähän liikaa kuin Hipiä ja luotin siihen että pujottelu vetää (törkkäsin avokulmaan) - ei vetänyt - putki veti enemmän. SLP olis tarvinnut tuohon enempi käskytystä kepeistä. 12 aidasta ulkokautta ohi, sain käännettyä ja  ohjattua aidan uudelleen tosi sujeesti. Tän seurauksena puomilta poistuminen oli vähän hankala - mun piti valssata ennen puomia mut nyt ei onnistunut joten jouduin lähettämään edestä  käännöllä 14 aidalle. SLP ei noita oikein lue mutta melko hyvin kuitenkin. Ja pääasia että meillä oli kivaa yhdessä :) Ja radasta SLP suoriutui aikaan 47.44.

Oli aivan mieletön ilta ja käsittämättömän hauskaa; vitsit meillä on mahtavaa porukkaa seurassa ja aivan mieletön yhteishenki! Vaikka tää olikin meidän omaa ideaa niin täytyy kyllä sanoa että ilta onnistui loistavasti ja näin kivaa missään WALATin tapahtumassa ei ole ollut pitkään aikaan (ehkä koskaan). Mutta todellakin, jotain aivan mielettömän hienoa on tässä seurassa tapahtunut tämän kevään ja kesän aikana tuon seurahengen kanssa - on taas kiva hengata "heimolaisten" kanssa, illanvietoissa ja muissa tapahtumissa käydä, ja on taas ilo ja etuoikeus olla mukana näin loistavassa seurassa. Ja treeneissä, treeneissä on mahtavaa. Joo-joo, mä olen tätä samaa jankuttanut tässä kesän aikana ties kuinka monta kertaa, mutta kun tää nyt vaan ON niin hienoa. Siis oikeesti - se muutos vanhaan on niin hurja: vuosi sitten sitä mietti että näinköhän tämäkään seura enää pystyssä pysyy kauaa ja tässä sitä ollaan: kovempina kuin koskaan. Tällaista tämän harrastamisen pitäisi olla -tosissaan muttei vakavasti :)

Torstaina SLP kipaisi Hipardin matkassa taas liitelemässä. Mitään suurta ja ihmeellistä liitoa ei tehty, vaan pientä ja kääntyilemistä :) Eli kertailtiin nuita Wattsin oppeja hyppyneliöllä. Joskus Peten treeneissä tehtiin niitä oheisen kuvan tapaan. SLP:n kanssa otettiin punaiset ja siniset harkat, pujottelu esteen tilalla tosin käytössä putki.

Ja voi että kun ukkeli kääntyy niin makeesti - välillä meinaa oikein sydän särkyä kun se on niin kaunis liikkeissään. Tiukkaa mutkaa ja tosi asiallista työtä teki pookkeli tänään(kin) Lähdöissä joutui vähän muistuttelemaan kuinka ollaan, muuten ei.

Lopuksi otettiin ihan pelkkää putki harkkaa jotta SLP pääsi katselemaan myös niitä tennarin pohjia :) Tuntui olevan super iloinen super laika poika :)

Tiistaina pookkeli pääsi Hipin kanssa liitämään - tai siis mun mutta Hipardin treeneihin mukaan :) Treeni harkkana meillä oli eräs Peten treenien vanhoista radoista muutaman vuoden takaa - ja kyllä, jotain edistystä on tapahtunut (onneksi ;p ;p) Rata ja silloiset tunnelmat löytyypi täältä.

Ensiksi tehtiin punaiset numeraalit. En lukenut ennen treenejä tuota vanhaa treeni selostusta vaan mentiin "puhtaalta" pöydältä - näin jälkeenpäin oikein naurattaa mitä syksyllä 2006 onkaan päässä liikkunut :) Eli, valkkasin siis saman linjan aloitukseen kuin tuolloinkin - ja se oli täydellinen (niin hipin kuin SLP:nkin kanssa). Toki eihän tuo ratapiirros, saati tämän viikkoinen rata takuulla ole identtisä tuohon kahden vuoden takaiseen mutta silti... kyllä mä suuresti ihmettelen  miksi kummasssa ne muut änkesi 3 aidan taakse ja etenkin sitä että miksi -oi miksi - leikkaus putkelle?? Daa??? Ja miksi - oi miksi mun on pitänyt tehdä tuollaisia koukeroita mitä se nuoli siinnä on kuvastavinaan?? Ei tajuu...

Eli siis, vastaanhan otettiin 3 aidan "edestä" - annettiin vaan "voiman" puhua ja oma linja oli ulkoradalta sisäradalle lähtien 3 aidan luota ja siirtyen viistosti kohti putkea. Siinnä se - ohjattiin, ei ohjailtu.

Pujottelua ei SLP mene, mutta luulen että sen suhteen oltaisiin oltu kokolailla samassa tilassa kuin tuolloin - SLP ei noin kaukaa keppejä hae ja nyt kun sen kepit on mennyt huonommaksi niin on varmasti "taannuttu" siitä tuon v-06 tasolle. Olisi kiva tietää miten tuon lopun rataisin tuolloin, mutta sitä ei tarina kerro, kuulemma vaan hyvin meni ;) No, niin meni nytkin - pujottelulta pakkovalssilla 7 aidalle ja 8 oli sit normaali takaa kierto ja valssilla vastaan ja putkeen. Hyvin ehti 10 takaakiertoon ja 10-11 ja 11-12 välien valssit aivan nappiin. Poika oli HIENO :)

Seuraavaksi mustat numeraalit. No, ainakin ilman mitään valssitsydeemejä ja koukeroita mentiin tälläkin kertaa - vähemmän ohjailua, enemmän ohjaamista. Ratahan oli oikeastaan ihan pelkkää suoraan juoksemista :) Erityisen PRO oli 8-13 väli!! Kepit eivät taaskaan kuuluneet ohjelmaan joten jatkettiin "kuvitteellisilta" kepeiltä. Putkelta valssilla 16 aidalle, twistillä yli ja 17 aidan takaakieroon upeasti - piti vaan tosiaan tehdä liikkuva valssi 16 aidan suuntaan eikä pyöriä paikoillaan putken suulla. 17 aidasta nenäkädellä yli ja sitten vaan voima puhui ja 18 -19 koira vasemmalla maaliin.

Omien treenien jälkeen jäin kouluttamaan paikalle saapunutta Mia ja Mia ihmetteli just tota 18 aitaa... että mites sen sinne saa. Ja mä siihen että älä sitä mieti, kyllä se koira sinne menee. Ja  niinhän se teki, oli kyseessä sitten beecee, laika tai russelli :)